​

​

​

​

​

MASTO

​

​

Tulit maailmaan ylväänä, selkä suorassa, pelkäämättä, hymyillen.
Hymyillen, sillä tiesit syntyneesi tehtävään .
Olet nähnyt vuodet. Olet ollut täällä aina.

 

Aallot ovat vuoroin sinua syleilleet, vuoroin repineet nahkaasi.
Aurinko on rakastanut sinua ja tuuli on merkannut sinut raipan iskuillaan.

Vaatimattomuus on nimesi ja kantaja kohtalosi.

He näkevät ensin upean meren, sillä ratsastavan suuren laivan ja sen pröystäilevät purjeet.
He eivät tiedä sinun olevan siellä. He eivät näe sinua.

Minä tiedän sen olevan sinun, joka kannat, selkä suorassa,uljaana. 
Sinä kannat, jotta he voivat olla.

Sanotaan ”sankarit kuolevat yksin”.
Minä riisun sankarilta myytin. Puen tilalle arjen ja siellä sinä olet, uljaana, pelkäämättä.

Minä näin sinut.

​

2/2016, Alisa Ranta-aho

​

​

​

​

​

​

STILL WATER AND RED SKY

​

​

It´s one of those days,

I´m running wild.

So fast and so loud,

feeling fear´s coming back.

​

Needing a place, where I can just hide.

I´m coming inside, closing what´s mine.

​

I shut all the doors and drapes on windows.

No more escape, no more me, no more time.

​

Do you remember that day, when the water was still?

That day with red sky, when we became one.

​

Light as a feather, dancing on clouds.

There´s no more me,  no more pain, no more time.

​

There´s just that day, when everything froze.

When all the world stopped and all there ever was,

was the weight of your sweet, sweet breathe on my skin.

​

Our fingers crossed, on that beautiful day,

when the water was still.

That day with red sky,

you became me and we became one.

​

Now I open my eyes.

Wake up again, in reality, not knowing,

which one.

The noise came instantly back, 

the colors around are all grey, either black.

​

I´m sipping my coffee, looking around.

Wondering, after these years,

whether you´re still around?

​

Is there just me, remembering how could the water be still,

when we are so loud?

​

That stunning day, with such a red sky,

when you touched me and I touched you back.

​

Under a deep, red sky, once in a while,

my get away still, I´m wondering, 

are you even alive?

​

​

9/2017, Alisa Ranta-aho

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​